torstai 11. huhtikuuta 2013

NIWA ja Uuden-Seelannin lämpötilahistoria

Tässä mielestäni kertomisen arvoinen tarina skeptikoiden yrityksestä pakottaa paikallinen ilmatieteenlaitos avoimuuteen.

Uuden-Seelannin lämpötilakehitys on yksi maailman hälyyttävimmistä. Se on lämmennyt selvästi nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Uuden-Seelannin ilmatieteenlaitos (National Institute of Water and Atmospheric Research, eli NIWA), kuvaili sitä vuonna 2009 nettisivullaan näin:


Uskomaton nousu, joka selvästi todistaa ilmastonmuutoksen olevan iso ongelma myös Uudessa-Seelannissa. Lämpötila on noussut vuosien 1909 ja 2008 välillä 0,92C. Kiistämätöntä tiedettä, jonka takana on vauraan, korruptiovertailussa Suomen kanssa kilpailevan, länsimaisen valtion rahoituksella pyörivä ilmatieteenlaitos.

Lisäksi kyseisen pikkumaan lämpötilakehitys oli poikkeuksellisen vaikutusvaltainen:
Internationally, the NSS 0.92°C trend is a foundation stone for the Australia-New Zealand Chapter in the IPCC’s Third and Fourth Assessment Reports. In 1994, it was submitted to HadleyCRUT, so as to influence the vast expanses of the South Pacific in the calculation of globally-averaged temperatures.
En tietenkään viitsisi kirjoittaa aiheesta, jos asia olisi näin yksinkertainen. Australialainen blogaaja Joanne Nova on seurannut aihetta tarkasti ja nojaankin tässä kirjoituksessa vahvasti hänen raportointiinsa aiheesta.

Raakadata herättää kysymyksiä


Vuonna 2009 joukko uusiseelantilaisia skeptikkoja törmäsi maan kansalliskirjastossa johonkin yllättävään: alkuperäiseen, muokkaamattomaan lämpötilamittausdataan.

Sinänsä muokkaamisessa ei ole mitään epäilyttävää. Mittaustuloksia joudutaan usein muokkaamaan suuntaan tai toiseen mittausaseman ympäristön muuttuessa niin etteivät aiemmin mitatut lämpötilat ole enää vertailukelpoisia nykylukemiin. Alueelle tulee rakennuksia, metsiä hakataan tai pellot metsittyvät. Mittareita voidaan siirtää paikasta toiseen, jolloin aikaisemmat mittaukset saadaan vertailukelpoisiksi tutkimalla paikkojen lämpötilaeroja ja säätämällä niitä yhteensopiviksi menneisyyden kanssa.

Dataa ilman näitä korjauksia kutsutaan raakadataksi. Pelkkä raakadata, ilman tietoa datan keruun aikana ympäristössä tapahtuneista muutoksista, on melko hyödytöntä. Ilman tietoa muutoksista ympäristössä ei voida tietää johtuuko mittarin havaitsema lämpötilannousu todellisesta ilmaston muuttumisesta, vai vain naapuriin rakennetusta parkkipaikasta.

Skeptikkojen löytämä raakadata näytti kuitenkin tältä:


Raakadatan mukaan Uuden Seelannin lämpötila on noussut nopeudella 0,06C vuosisadassa – käytännössä ei siis lainkaan. NIWA:n väittämästä 0,92C:n noususta 0,86C oli dataan tehtyjen korjausten aikaansaamaa.

Tokihan tuo on jo hyvin epäilyttävää, mutta edelleenkin tilanne oli pelastettavissa. Korjauskertoimien käyttö voi olla hyvin dokumentoitua ja tarkistettavissa. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Syystä tai toisesta verovaroin rahoitettu NIWA kieltäytyi julkistamasta dokumentaatiota datan käsittelytavoista. Itse asiassa sen mukaan kaikki tiedot dataan tehdyistä korjauksista olivat kadonneet.

Kuka oli vastuussa datan – ns. seitsemän aseman sarjan (7SS) – ylläpidosta? Arvostettu ilmastotutkija Jim Salinger, IPCC:n kolmannen ja neljännen arvioraporttien lead author. Ilmasto(alarmisti)tutkijoiden ytimen sisäpiiriläinenLisäksi koko Uuden Seelannin lämpötilahistorian luoja oli samainen Salinger, omassa väitöskirjassaan, vuonna 1981.

Vähän tämän jälkeen Salinger sai kenkää. Virallisesti toki aivan eri syistä:
And indeed, NIWA is not claiming any concern about what their principal scientist actually said to the media. It's that he defied new policy - speaking publicly without gaining prior approval.
Eli NIWA:n kasvot, maailmanlaajuisesti arvostettu tutkija, saa potkut vain koska rikkoi uutta käytäntöä – sensijaan että potkut olisi annettu maan ilmatieteenlaitoksen nolaamisesta?

Raastuvassa tavataan!


22. heinäkuuta 2010 Uuden-Seelannin skeptikot – tarkemmin sanottuna New Zealand Climate Science Education Trust (NZCSET) – haastoivat NIWA:n oikeuteen. Tavoitteinaan heillä oli omien sanojensa mukaan saada nähtäväksi seuraavat:
(a) The original Seven Station Series (7SS) published in 1999. 
(b) The Review of NIWA’s “Seven-Station” Temperature Series (which is now the official version of the national temperature record). 
Mielestäni ei lainkaan kohtuuttomia pyyntöjä. NIWA ei kuitenkaan suostunut NZCSET:n vaatimuksiin, vaan puolustautui syytöksiin potentiaalisista väärinkäytöksistä väittämällä ettei heillä edes ole virallista lämpötiladataa:
(a) There is no"official" or formal  New Zealand
Temperature Record; 
 
(b) The  Defendant‟s website contains a page titled
New Zealand  temperature  record (“NZTR”), being
an informal description for a collection of different
streams of climate information
Eli NIWA:n nettisivun graafi olikin epävirallista dataa, jonka oikeellisuudesta NIWA ei ollut vastuussa. Tätä "epävirallista" graafiahan oli käytetty pohjana Uuden-Seelannin ilmastolakien säätämisessä! Lisäksi NZCSET:n Richard Treadgold toteaa NIWA:n puolustuksesta:
In para 8(b) it says the NZTR is not a public record for the purposes of the Public Records Act, using the exemption of “special collections” defined (in para 4(b)) as non-public records used for “research purposes”. 
In para 4, NIWA denies it has any obligation to use the best available data or best scientific techniques, while conceding that it has statutory duties to pursue excellence and to perform its functions efficiently and effectively.
Melkoista lakiteknistä kiemurtelua vain jotta takuulla oikeellinen data pysyisi piilossa.

Uusi yritys


Tämän katastrofin jälkeen NIWA lupasi uusia seitsemän aseman sarjansa (7SS), mikä hälventäisi kaikki epäilyt väärinkäytöksistä. Lisäksi se lupasi oikeudelle puolueettoman tahon vertaisarvioivan sen, mikä tekisi siitä erinomaisen uskottavan. Joulukuussa 2010 se julkistikin uuden, entistä luotettavamman version.

Hieman samantapainen dokumentoimattomista "datan parannuksista" johtunut skandaali oli aiheuttanut kohua myös hieman aiemmin Australiassa, jossa oli päätetty perustaa ACORN -projekti ottamaan selvää maan todellisesta lämpötilakehityksestä. Skeptikot eivät olleet vaikuttuneita myöskään uudesta yrityksestä, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe.

NIWA toimi vertaisarvioijana Austalian ilmatieteenlaitoksen (BOM):n ACORN -projektille, arvioiden siinä noudatetun "maailman parhaita käytäntöjä". BOM oli vertaisarvioijana puolestaan NIWA:n uudessa yrityksessä, joten NIWA varmastikin oletti BOM:n olevan sen verran kiitollisuudenvelassa, että vertaisarvointiprosessin tulos tuskin olisi muuta kuin ylistävä.

BOM arviointi oli pintapuolinen ja sen pohjalta annettu julkinen arvio oli NIWA:n antamaan ylistykseen verrattuna varsin valju – toki silti puoltava:
The data and methodology provided in the reports from NIWA are taken as an accurate representation of the actual analyses undertaken. We are not in a position to question all of the underlying analyses and data that have contributed to the final results, such as methods used to compile raw data taken at stations. We do, however, perform some independent analyses as appropriate to the aims of the review as outlined above. 
The review does not constitute a reanalysis of the New Zealand ‘seven station’ temperature record. Such a reanalysis would be required to independently determine the sensitivity of, for example, New Zealand temperature trends to the choice of the underlying network, or the analysis methodology. Such a task would require full access to the raw and modified temperature data and metadata, and would be a major scientific undertaking. As such, the review will constrain itself to comment on the appropriateness of the methods used to undertake the ‘seven station’ temperature analysis, in accordance with the level of the information supplied 
In general, the evidence provided by NIWA supports the homogeneity corrections that have been applied to the temperature record to create the ‘seven station’ series. The scientific papers clearly report on major issues which have been identified in the metadata and past scientific literature. It is also clear that a number of significant adjustments (as identified by NIWA in the reports) are clearly required for the raw/composite station series owing to inhomogeneities which would otherwise artificially bias results.
NIWA ei myöskään halunnut julkistaa BOM:n vertaisarviointikommentteja. Oikeudenkäynnissä NIWA:n ilmasto-osaston johtaja, tohtori David Wratt pikemminkin pyrki vähättelemään koko vertaisarviointiprosessin tärkeyttä, vaikka se oli vedonnut siihen aikaisemmassa istunnossa:
306. TJD113 – TJD120 regarding the BoM review of NIWA’s report: I confirm that NIWA and the Australian Bureau of Meteorology (BoM) carried out a peer review process. NIWA does not seek to rely on it for the purposes of this proceeding. The reason for that is not that the BOM peer review did not support NIWA’s approach to adjustments and homogenisation of the raw data in temperature records (it did) but, rather, that NIWA and BOM regard the process of peer review and the interchanges between them as confidential, privileged, and subject to public interest immunity. It is inimical to the future relations between NIWA and international agencies such as BOM for these exchanges to be subject to scrutiny in litigation: it impedes the free and frank exchange of information which underpins the value of the relationship between such agencies.
Onkin luultavaa etteivät BOM:n edustajien kommentit olleet NIWA:n oikeusjutun kannalta edullisia.

Antikliimaksi


Harvoinpa nämä tapaukset kuitenkaan päättyvät skeptikkojen kannalta tyydyttävästi. Syyskuun 7., 2012 oikeus hylkäsi skeptikkojen vaatimukset. Koska NZCSET:läiset eivät olleet ilmastotieteilijöitä, heillä ei ollut oikeutta vaatia tiedemiehiä luovuttamaan dataa itselleen. Alarmistit pitivät tätä suurena voittona denialisteista.

Auckland Now uutisoi 7.9.2012 seuraavaa:
Victoria University associate professor James Renwick welcomed the decision saying it reaffirmed the credibility of science
It was a strong message to those wanting to challenge widely agreed scientific findings to do so honestly and openly in scientific forums, he said. 
''Almost all scientists active in climate research agree that human activity is causing the climate to change. For a small group of scientists to appeal to a court of law to find otherwise is bizarre.''
Oikeuden mukaan verovaroin ylläpidetty NIWA saa salata minkä takia sen lämpötiladatan osoittama nousu on käytännössä kokonaan erilaisten "parannusten" aikaansaamaa, eikä tavallisella kansalla ole oikeutta tietää mitä on tehty. Kansalaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa sokeasti.

Edellämainitun James Renwick:n mielestä tämä lisää tieteen uskottavuutta.

Niinkö?

1 kommentti:

  1. Jälleen yksi lukemattomista ilmasto(alarmisti)tieteen mätäpaiseista on onnistuneesti puhkaistu Suomalaisten silmille. Luulisi tämänkin pudottavan suomut muutaman silmiltä. Kiitosta jälleen!

    VastaaPoista